Burn It Down

7.12.2014

Hups, kerkesi tulla melkein kolmen kuukauden blogitauko! Parempi olla selittelemättä kuten yleensä. Nytkin teen tosin pikaisen postauksen kaikesta, mitä on tapahtunut tämän reilu kahden kuukauden aikana, ennen kuin alan tekemään iltahommeja huomista aamua varten.

Elikkäs, tässä on ollut nyt kaikenlaista! Luonnollisesti koulua ja töitä. Koulussa menee hyvin, ja viime viikolla sain viimeisenkin leikkausnäyttöni suoritettua eli kohta alkaa oikeat, maksavat asiakkaat. Kieltämättä jännittää. Olen myös muutamien kavereiden hiuksia leikellyt kotona ja ostellut pieniä kivoja juttuja koulua varten. Meillä alkoi myös vähän aikaa sitten ensimmäinen ehostuskurssi eli meikkaamista. Meinasin joutua vararikkoon ostaessani monen sadan euron arvoisia siveltimiä ja muita tarvikkeita, mutta ainakin laadun pitäisi olla hyvä! Odotan innolla, että missä vaiheessa päästään kunnolla meikkailemaan. :]


Muuten olen nähnyt ystäviä, sukulaisia, alkanut pitkästä aikaa lukemaan englanniksi kirjoja ja yrittänyt aina vähän sisustaa kotia uudelleen. En edes muista, milloin viimeksi olen avannut tietokoneen, apua! Se pieni aika, mitä jää koulun ja töiden jälkeen haluan käyttää rakkaiden kanssa oleskeluun ja vanhoihin harrastuksiini, kuten tarinan kirjoittamiseen paperille ja piirtämiselle. Alan uhkaavasti mummoutua.

Harmittaa, etten aiemmin ole päässyt tekemään varsinaista Halloween-postausta. Halloweenhan on meidän perheessä ollut todella iso juhla jo 15. vuoden ajan, about samaa luokkaa kuin jouluaatto. Rakas pöytäkoneeni ei jostain syystä halua löytää iPhoneani ja kanit jyrsi yllätykseksi kannettavan johdon poikki, joten en ole päässyt laittamaan minnekkään muualle kuvia, paitsi Instagrammiin (ja sinnekkin muutamia). Olin siis tosiaan niin torvelo, etten muistanut ottaa kameraani mukaan Halloweeniksi. Vaikka ilta ei mennyt ihan niin kivasti kuin yleensä, niin ainakin minulla, Tommi ja pikkuveljelläni oli todella mukavaa! Tänä vuonna esitin siis Kuollutta Leskeä - ja pakko kyllä myöntää, että nuo piilarit oli ihan vimpan päälle!


Ainiin, tukkakin muuttui turkoosiin, siniseen ja tummansiniseen. Thänk juu Manic Panic!


Ainiin, meikällä kävi myös mäihä, sillä eräs vaatemerkki USAsta löysi Instagram-kuvani, pyysi laittamaan hakemusta heille "sponsorimalliksi" ja tittidii, minut valittiin! Se oli iloinen hetki se. Ensi vuoden puolella saan itselleni törkeen siistejä vaatteita kuvattavaksi ja mainostettavaksi. :] Olen ehkä hieman innoissani!

: Necromantic

"Blondes have more fun"

30.9.2014

On tää blogin päivittäminen saanu aika paljon damagee, kun koulu alkoi. Rehellisesti sanottuna olen ollut kiireinen ja väsynyt, koska en ole tottunut, että pitää olla 4-5 päivää viikossa 8-16 koulussa ja duunissa vielä 2-4 kertaa viikossa; yleensä vielä iltavuoroissa, jotka loppuvat vasta 23.30, ja kerkeän nukkua öisin sen 3-5h. Vähän alkaa tää väsymys tappamaan, mutta minkäs teet. Eiköhän tää tästä tasotu, kun pääsee jonkinlaiseen rytmiin. Tällä hetkellä koneen avaaminenkin on ollut uus urheilusaavutus, oon koko ajan ihan poikki. Huomenna on koko viikon ainoa vapaapäivä ja seuraavan kerran ensi viikon viikonloppuna, jolloin ollaankin Virkkalan perämetikössä serkkubileissä. Mikä tarkoittaakin siis sitä, että huomenna aion tehokkaasti vaan nukkua koko päivän! Aamen.

Hei, oon oppinu tykkäämään vähemmästäkin meikistä itselläni! Edistystä. ☻

Nyt jos saa voisin vähän kouluhypettää. Ensimmäistä kertaa ikinä oikeasti nautin  koulunkäynnistä. Kyllä, juuri minä. Porukatkin on järkyttyneitä tästä. Todistaa siis, että taitaa oikeasti olla juuri mun ala. Pääsen fyysisesti tekemään koko ajan asioita, jotka kiinnostavat/joista tykkään sen sijaan, että olisin naama kirjassa tenttaamassa kokeisiin. Joo, ei mun juttu sitten ollenkaan. Ollaan tehty erilaisia fööni- ja lettikampauksia sekä leikattu tasanen/kerrostettu malli. Muutama näyttökin on jo ollut ja menneet hyvällä arvosanalla läpi. Oon yrittänyt saada palkoista aina vähän ostettua itelleni jotain tarvikkeita kotiinkin, esimerkiksi oman leikkauskapan, harjoja/kampoja, nipsuja, isoja lakkapulloja.. Ja kouluun tietenkin pikku hiljaa lisää tavaroita, esimerkiksi synttärirahoillani ostin aiemmin todella nätin salkun kampaamotavaroilleni! Moni kaverikin on sanonut, että lähtisi tälle alalle vain, jotta saisi kaikki nuo ihanat kamppeet. :-D Haha!


Ja koska en ole blogissa vielä kerinnyt mainitsemaankaan niin aloitin sunnuntaina 21.9 blondaamaan hiuksiani! Lupasin itselleni, etten alota taas blondausrumbaa (hiukset kerinneet juuri palautua hyvään kuntoonsa), mutta katseltuani ihania shokkiväritukkia luovutin, ja ostin värinpoiston, jonka itseasiassa Tommi tunki päähäni. Paljon paremmin levittyi ja valeensi kuin yleensä, olen erittäin tyytyväinen! Odotin paljon huonompaa lopputulosta, mutta tämmöisenäkin ovat mielestäni nätit. Yritän tällä kertaa olla kärsivällinen hiusparkojeni takia, ja tavoite on 1-2kk välein blondata aina lisää, mieluiten hellävarasemmilla tavoilla, kuten vaalennuspesulla jne. Ajattelin tehdä myöhemmin vielä isomman ja virallisemman postauksen matkastani mustasta blondiin. Sellaiset vinkit olisi varmasti kaikille tervetulleita, vai mitä mieltä olette?


Silmät ei enää pysy auki, buu. Hyviä unia, puspus.

: Necromantic

Long time no see

14.9.2014

Hei rakkaat lukijat. ♥ Monet ovat saattaneet ihmetellä lähes kuukauden kestänyttä blogitaukoani. Ei ole mitään dramaattista syytä; olen vain keskittynyt kouluun ja käynyt töissä. Tämän viikon alussa tulin tosin kipeäksi ja makasin kuumehouruissa kotona enkä jaksanut avata tietokonetta. Katselin vaan vanhoja lempi sarjoja Pleikkarilla. Torstaina saapui Sons of Anarchyn 6. tuotantokausi ja ollaankin töllätty sitä lähes taukoamatta miehen kanssa, ellei lasketa eilistä Stars Showta Peacock-teatterissa Linnanmäellä. Oli muuten huikea show, suosittelen kaiken ikäisille!
Päivän ajatus: Olen myös viime aikoina saanut pieniä ahdistuskohtauksia älypuhelimista. Ei siis mitään outoa tai vakavaa, vaan lähinnä kelaillut, miten paljon ihmiset käyttävät aikaansa kännyköitä näpräillen sen sijaan, että oikeasti keskustelisi näiden ihmisten kanssa. Voin myöntää sen myös omalta kohdaltani. Aamulla, kun herään katson ensimmäiseksi kännykkääni. Tekstailen hyvät huomenet miehen kanssa, katson Facebookin, Instagramin ja Bloggerin. Kun teen lähtöä kotoa laitan seuraavaksi musiikit soimaan puhelimesta. Odottaessani metroa/metrossa selailen taas lisää Facebookkia/Instagrammia/tekstailen Whatsapissa. Seuraavaksi odottelen bussia - selaan taas kännykkää samalla, kun poltan tupakan. Bussissa voi taas selailla lisää. Koulussa/töissä vaihdettuani vaatteet odottelen opettajaa, ja taas selailen kännykkää. Tauoilla taas näprään lisää, kun ei jutella kavereiden kanssa. Ja taas koulun/töiden jälkeen. Ja lista vaan jatkuu. Näprään siis lähes aina, kun tulee pienikin tauko. Yleensä tylsyys laukaisee sen näpräilemisen. Ja kenellä ei olisi tylsiä hetkiä päivän aikana, esimerkiksi odottaessa? Istuessani eilen Peacockin vieressä olevalla tupakkapaikalla viereeni istui vanhempi pariskunta, jotka juttelivat ekana iloisesti toisilleen heitellen läppää, kunnes pistivät tupakaksi ja molemmat alkoivat selata puhelimia. Kumpikaan ei puhunut toisillensa sanaakaan ainakaan 10 minuuttiin - silmät katsoivat vaan näyttöä päin. Se ajatus, että vuosien päästä kaikista pariskunnista tulisi sellaisia, jotka vaan näpräävät puhelimiaan, vaikka oikeaa ihmiskontaktia saisi vierestä, alkoi ahdistamaan. Vähän niin kuin about vuosi sitten, kun angstasin siitä, kuinka ärsyttää nähdä kavereita, jotka taukoamatta näpräävät puhelimiaan, kun ollaan hengailemassa jossain. Helvetin epäkohteliasta. Olen yrittänyt minimoida jatkuvaa puhelimen/muun tekniikan näpräilyä ja koulun ja töiden lisäksi nähdä enemmän kavereita sekä tehdä luovia asioita, kuten kirjoittaa tarinoita vihkoihin, maalata/piirtää ja tehdä leikekirjaani. En sano, että kaikkien pitäisi muuttua amisheiksi, mutta joskus tämä kehityksen ja tekniikan määrä, joka helpottaa elämäämme myös tekee muille asioille hallaa, kuten ihmissuhteille. Phuh. Nyt lopetan.
Tällä hetkellä haaveilen viini-illasta jonkun hyvän ystävän kanssa, hyvästä italialaisesta ruoasta, Polaroid-kamerasta ja omasta vauvahauvelista, jonka kanssa voisi käydä pitkillä kävelyillä pitkin Helsinkiä. Kun illat alkavat pimetä enemmän voi käyttää tuoksukynttilöitä. Se on ainoa positiivinen asia itselleni koko syksyssä. Syksyllä kaikki yleensä alkaa masentamaan ja ahdistamaan (ehkä siksi nyt erityisesti tuo älypuhelinjuttukin), mutta kynttilät piristävät omaa fiilistä mielettömästi. Saa sellaisen ihanan rauhallisen olon. Ainiin, alotin myös operaatio kulmakarvan kasvatuksen pari kolme viikkoa takaperin. Ollut aika hirveää olla rehottavilla kulmakarvoilla, kun normaalisti tottunut ohueeseen malliin, jota voi muunnella oman mielensä mukaan. Kun ne tästä vielä vähän kasvavat, pääsen muotoilemaan ja värjäämään ne omaa silmää miellyttäviksi. Se on muuten hirmu kiva juttu! Ja hei, muistittehan tekin osallistua #kutsumua haasteeseen?
Ps. Miksi Blogger vamuilee? Tää on tämmönen vanha ja outo eikä anna mun laittaa tekstiä seuraavalle riville. :( Nyyh.

School stuff & b-day party

21.8.2014

Heya! Hiljaista ollut täällä päin. Olen opiskellut hirveällä innolla ja käynyt samaan aikaan töissä - tällä viikolla on yhteensä neljä vuoroa. Aika rankkaahan tämä on, mutta vähennän töitä aina sen mukaan, jos alkaa tuntua liian raskaalta. Toistaseks kaikki on okei!

Ajattelinkin, että teen nyt vähän postausta koulukuulumisistani, koska niistä on kyselty minulta FB:n ja sähköpostin kautta! Reilu kahden viikon perusteella ei ole paljoa kerrottavaa, mutta edes jotakin.

Tosiaan koulu on alkanut mukavasti ja olen kerennyt oppia jo paljon uutta. Lähtökohtani oli, etten osaa tehdä melkein mitään  kampauksia - edes ranskalaista lettiä. Kyllä, sad but true. Ollaan lähdetty ihan perus jutuista liikkeelle, kuten tavallisesta letistä, ranskalaisesta letistä, kampausrullien laitosta, hiusten pesusta ja föönaamisesta. Viimeset pari päivää ollaan harjoteltu föönikampauksia ja ohimennen näytettiin, miten tehdään pitsiletti. Kahteen viikkoon on mahtunut yllättävän paljon teoriaa! Koulussani tällä hetkellä on parasta muutama mielettömän ihana koulukaveri ja fyysinen työ - en osaa nähdä itseäni toimistorottana tai koulun penkillä istumassa ja kotona lukemassa tentteihin. Parturi-kampaajan koulu vaikuttaa juuri täydelliseltä minunlaiselleni, luovalle ihmisille.

Tässä on muutamia koevedoksia viime päivinä tehdyistä töistä.


Ainiin! Synttäribileet meni ihan mielettömän mukavasti. Väännettiin Tommin kanssa pastasalaatti ja minipizzoja, ja tarjoiltiin vielä patonkia valkosipulilevitteen kanssa sekä sipsejä ja popparia. Kaikilla oli hauskaa ja saatiin muutamia kivoja kuviakin todisteeksi. Minä, joka en siis nykyään juo about ikinä vedin tyhjään vatsaan kaikkea sekasin ja hupsista, olinkin loppuyön vessanpöntön ääressä. :D Shame! Alkoholiin päin voi taas katsoa seuraavan kerran pikkujouluissa, jos silloinkaan.


Hyvää viikonloppua kaikille ihanille!

: Necromantic

Happy birthday.. to me!

14.8.2014

Tässä sitä taas ollaan, 22 vuotta tuli tänään mittariin. Käytiin ulkona syömässä ja sain lahjaksi Sons of Anarchyn hupparin (kts. Sons of Anarchy -postaus)  sekä työkengät kouluun. Kiitos rakkain! ♥ Lauantaina juhlistetaan synttäreitäni muutamien hyvien ystävien kesken ja sunnuntaina käydään porukoilla Nummelassa syömässä kakkua. Tänää olen onnellinen.
: Necromantic

HUOMIO!

13.8.2014

Monet ovat ihmetelleet, olenko poistanut blogini vai miksi uudet postaukset ei enää näy Bloggerin etusivulla tai löydy Googlesta. Vaihdoin tosiaan myös osoitteen, ja koska Blogger vamuilee nyt jotain niin lopettakaa lukijana oleminen ja liittykää uudelleen - sitten postaukset saa ainakin taas näkyviin!

TATTOO CHRONICLES -> CARACARA
ncxtattoochronicles.blogspot.fi/ -> caracarax.blogspot.fi/

: Necromantic

Sons of Anarchy

9.8.2014


Sonssin tunnari, klik! ^

Olen katsellut taas Sons of Anarchyn tuotantokausia vissiin kolmatta kertaa alusta, kun kesä alkoi. Tällä hetkellä kuumottelee kolmannen kauden vika jakso, huijui. Vaikka normaalisti olen helposti kyllästyvä ihminen, niin lempi sarjoihin en kyllästy millään (nimimerkillä olen valehtelematta katsonut Buffy Vampyyrintappajan kaikki tuotantokaudet kymmeniä kertoja).

Huom! Tämä postaus EI sisällä juontenpaljastuksia. Voitte siis skrollata hyvillä mielin alaspäin! :-)


Sons of Anarchy on yhdysvaltalainen draamasarja, joka kertoo kuvitteellisesta rikollisesta moottoripyöräkerhosta. Sarjan ensi-ilta oli 3. syyskuuta 2008 FX-televisiokanavalla. Sarja on kanavansa suosituimpia sarjoja (noin 4,9 miljoonaa katsojaa per viikko). Sons of Anarchy on ollut ehdolla saada monta palkintoa. Suomessa sarjaa esittää MTV3 MAX -kanava, joka alkoi esittää neljättä tuotantokautta 25. syyskuuta 2012.
Sons of Anarchyn on luonut Kurt Sutter, jonka meriitteihin kuuluu poliisisarja The Shieldin käsikirjoittaminen ja tuottaminen. Sutter on todennut, että haluaisi tehdä sarjaa yhteensä 7 tuotantokautta, koska alun perin kuvitteli sarjan niin pitkäksi.
Sons of Anarchy sijoittuu Kaliforniaan, kuvitteelliseen Charmingin pikkukaupunkiin ja kertoo Teller-Morrowin perheen sekä Sons of Anarchy -moottoripyöräkerhon tarinan. Perheen voimahahmoja ovat äiti Gemma (Katey Sagal), isäpuoli Clay (Ron Perlman) ja poika Jackson (lyhennetään usein Jax) (Charlie Hunnam) sekä Jaxin tyttöystävä Tara (Maggie Siff). -Wikipedia

Wayne, Chibs, Piney, Opie, Tara, Jax, Gemma, Clay, Tig, Bobby ja Juice.

Sonsseja katsoin ekan kerran vuonna 2011 (satunnainen jakso), mutta koska en ymmärtänyt kuvioista tai mistään mitään niin en jaksanut keskittyä tarpeeksi. Vuonna 2013 katsottiin Tommin kanssa taas joku random jakso, ja todettiin, että voishan tota ainakin yhden tuotantokauden katsoa, kun kerta hyllystäkin löytyy (ostin ekan tuotantokauden jostain alelaarista). No, siitä se sitten lähti - ahmittiin koko 2013 kesä ihan taukoamatta Sonssin uusia tuotantokausia - välillä etsittiin tunteja ympäri Helsinkiä, jotta löydettäisiin yks tuotantokausi. Yes, sad but true. Muistan kans, että herättiin yhtenä päivänä klo 13, ja katsottiin aamu kuuteen asti seuraavana päivänä pelkkiä Sonsseja - pizzat tilattiin ovelle ja välillä käytiin röökitauoilla. Vähän oli semmonen "Omg, I need help" -memefiilis.

Gemma. ♥ Miten ton ikänen nainen voi olla noin tajuttoman kuuma ja nätti ja ihana ja ah?

Ehdottomat lemppari hahmoni ovat Alexander "Tig" Trager (Kim Coates) ja Gemma Teller (Katey Sagal). Sarjassa parasta on hyvät näyttelijät, moottoripyöräjengit, miljöö, juonenkäänteet, "ronski" puhetyyli, Harrikat ja musiikki. Mm. Danny Trejo näyttelee muutamilla kausilla, uujea! Arvostan myös sitä, että muutamia Helvetin Enkeleiden  jäseniä, kuten kuuluisa Sonny Barger on päässyt näyttelemään pientä roolia sarjassa (ja esimerkiksi David Labrava on vakituinen näyttelijäkastissa).

Lyhyesti sanottuna: Paras-sarja-ikinä-ah-uh-rakastan-moottoripyörät-harrikat-luv-Tig-on-ihanin-ja-Gemma-älä-pliis-lopu-seiska-kauteen-yhyy.

Tig! ♥


..Ja aiheeseen liittyen, tämmöisiä kivoja juttuja saan ensi viikolla postista synttärilahjaksi! ♥

 
 
 
Kuvat: EMP.fi

Fanityttö kiittää ja kuittaa!

: Necromantic

This is it

5.8.2014

Jännittääjännittääjännittää. Yhdeksän tunnin päästä pitäis olla koulun juhlasalissa (ja tässä mä vielä dataan, ehehe). Eka koulu päivä kolmeen vuoteen. Weird as fuck. Mutta oon kyllä ilonen, että vihdoinkin se alkaa! Oon 2013 lokakuusta asti kuumotellut tätä päivää. Hoen itteäni paljon, mutta mitä sitten - innostunut Nette on innostunut! Onneksi ekana päivänä ei tarvii tuoda mitään muuta ku ittensä. Vannoin, että ostan uuden penaalin ja kyniä ennen koulua, mutta kaupassa ne on vieläkin. Ehkä huomenna. Apua, miten mä nukun tänä yönä?


Psst.. Muistakaa vastata kyselyyn oikeassa laidassa! Kiitoksia jo etukäteen ihanat.

: Necromantic

Uusi ulkoasu ja nimi!

4.8.2014

Oho, blogi vaihtoi nimeä. Sons of Anarchy -fanit tietää, mistä nimi tulee. 8) Nyt se on poliittisesti korrekti. Hihi.

Ja korjaan tuon taustan kohdilleen ja vaihdan blogiosotteen anytime soon. Nyt ei jaksa. Nukkumaan hop.

: Necromantic

Slasher

2.8.2014


Meillä oli eilen kiva päivä äiteen kanssa. Nähtiin Pasilassa, josta mentiin Itäkeskuksen Prismaan ostamaan vähän siivoustarvikkeita ja käveltiin tänne meille siivoilemaan. Siivottiin kaikki paikat jääkaappia ja seiniä myöten. Tää oli lähinnä semmonen "opetellaan siivoamaan perusteellisesti", koska ite oon semmonen et järjestelen tavarat, pyyhin pölyt, imuroin ja pesen lattiat, that's it. En oo yhtään semmonen ihminen, joka tajuis alkaa pesemään jotain seiniä.. No way. Jääkaapin oon epätoivosesti pari kertaa yrittänyt pestä, mutta ei siitä paljoa puhtaampi tullut. Nyt se oikeasti kiiltää! Mamma vähän kertoili, mitkä pesuaineet sopii mihinkin parhaiten, miten säästää aikaa, vaivaa jne. Ja täällä oikeasti tuoksuu puhtaalle. Semmoselle ihanan raikkaalle, ei millekkään perus pesuainetökötille. Huhhuh. En ois uskonu, et siivoaminen voi olla noin mukavaa! Heitettiin sitten joskus ilta kahdeksan jälkeen äitee Kamppiin autolla, ja se oli ihan yli kiitollinen, kun nähtiin hirmuinen vaiva (meidän mielestä se oli vähintä, mitä voidaan tehdä). Äiti osti myös yllätykseksi muutaman lokerikon meidän hyllyihin, ja laittoi tänään viestiä, että tilasi muutaman lisää, ja voin käydä hakemassa ne alkuviikosta Itiksen Prismasta. On mulla vaan ihana äitee.  


Tällä postauksella oli myös syvällisempi tarkoitus! Halusin nimittäin esitellä teille muutamia Carlingsin alennusmyyntien ostoksia. Mua harmittaa, etten osaa pyytää esimerkiksi Tommia mun kanssa jonnekkin metikköön ottamaan kuvia musta tälläytyneenä. En vaan jotenkin.. Kehtaa. Tuntuu oudolta. :-D Näitä varten pyysin kumminkin Tommin apua kuvaamisessa; ruokatuolit ja -pöytä pois tieltä ja kuvailemaan! En jaksanut meikata tai laittaa hiuksia kummemmin, joten naama on ovelasti leikattu pois kuvasta, hehee.

 Yhyy mua ärsyttää toi toinen hiha. :(( Anyway, tää on mun
ehdoton lemppari kaikista ostoksista! Toi koripallopaita-materiaali,
Slayer-hämäysteksti, kaula-aukko ja muoto on täydellinen.
Tää oli ihan täydellisen näköinen nahkatakin kanssa!
 Ensimmäiseksi ihastuin tuohon läpikuultavaan
materiaaliin, ja sitten tuohon pidempään
takaosaan. Näyttää erityisen siistiltä ja nätiltä
minihameen, sandaalien ja lierihatun kanssa!
Tää väri oli täysin whaddaa ffuuu -valinta. En omista yhtäkään punaista paitaa.
En yhtäkään. Mutta tässä jokin pisti silmään, ehkä tuo sailor-printti. 
En ole käyttänyt tätä vielä ihmisten ilmoilla kertaakaan, mutta enköhän löydä
sille jonkun hyvän alaosan kaveriksi! Punaiset huulet ois jees tämän kanssa.

Kysymyspostaus on kuvia vaille valmiina. Ajattelin ottaa kuvat ensi viikolla joko maanantaina tai keskiviikkona ensimmäisen koulupäivän jälkeen, kun on loppuilta vapaata. Olen myös pohtinut, että haluaisin vääntää itselleni vasempaan käteen jonkun pienen tatuoinnin tässä joku päivä, esimerkiksi ristin tai vastaavan. Oon myös miettinyt, että pitäisikö tehdä koulun alettua toinen blogi, joka perustuisi ainoastaan hiusjuttuihin. Tosin, en tiedä, miten aika ja kiinnostus riittää kuukausien jälkeen, kun oon ma-pe päivät koulussa, 2-4 kertaa viikossa töissä ja vielä pitäisi olla aikaa sosiaalisoitua, söpöillä miehen kanssa ja leikkiä karvavauvojen kanssa. On tää nyt hankalaa! Miks vuorokaudessa on vaan 24 tuntia?

Psst.. Ensimmäinen, kunnon tatskaharjoitteluni ammattilaisen kanssa on 11.8. Jännittää!

: Necromantic

New hair vol. 1

28.7.2014

Mitä tähän nyt enää lisäisi. Kävin Unikassa leikkauttamassa hiukset opiskelijalla. Hurjat 15cm lähti pituudesta (huonoa, blondauksesta kärsinyttä tukkaa), leikattiin sivuotsis ja rikottiin reunat. Vaikka hiukset tuntuu loppuvan kesken etenkin suihkussa, niin oon hirmu tyytyväinen lopputulokseen. Unikan opiskelijoita suosittelen lämpimästi, jos haluaa halvalla hyvää laatua tugeen!

En tiiä, kuinka hyvin näätte näin tummasta ja pikselimäisestä kuvasta muutoksen,
mutta toivon, koska ainakin Facebook-ystäväni näkivät!

: Necromantic

Kaiku kutsuu rajan takaa

27.7.2014


Hola! Tämmönen pikapostaus kolmelta yöllä, kun uni ei tule silmään. Olin siis maanantai-torstaina iltavuorossa duunissa, joten en ole päivitellyt samaa tahtia, kuin lomalla. En ole jaksanut tälläytyä enkä siksi juuri ottaa kuviakaan. Tää kuumuus on oikeasti ihan järkyttävää. Semmonen 20 astetta on sopiva tämmöselle mörököllille!

Viikonloppukin meni hujauksessa ohi. Perjantaina kävin vähän shoppailemassa Carlingsin alennusmyynneistä itselleni kolme huippukivaa paitaa, laittelen niistä myöhemmin kuvaa. Muuten ollaan paahduttu tässä kuumuudessa, siivottu, käyty yöuinneilla jne. Ja ostettiin tänään Sotkasta uusi matto olkkariin! Vanhassa oli ne nukat-karvat-mitkä-lie ihan liian epäkäytännölliset asuntoon, jossa asuu häkkieläimiä (tassujen mukana kulkeutuu epämukavan paljon heinää ja muuta sontaa). Ostettiin siis alennuksista tämmönen lyhyt "karvainen" ja kumipohjainen yksilö tilalle. Huomattavasti nätimpi muutenkin kuin edellinen Ikean ihme!

"Home is where your heart is."

Viikon aikana on myös ollut ärsyttäviä juttuja. 1) Kuumuudesta ei muka saisi valittaa, koska talvi-sitä-ja-tätä-ja-tota 2) naiset järjestävät draamaa, koska en voi/halua pyytää kaikkia duunikavereita synttäreilleni ja 3) joku idiootti oli sitonut koiransa pubin terassin kaiteeseen kiinni suoraan auringonpaahteeseen, eikä koira parka voinut liikkua varjoon tai tehdä muutakaan kuin seistä tai makaa. Tuli niin kauhea fiilis tästä, että soitin suoraan poliisille. Toivottavasti he tekivät asialle jotain. Itse dokaa baarissa ja koira kärsii sivussa. Eläinrääkkäyksestä vois mun puolesta saada elinkautisen. Käsittämättömän hirveitä ihmisiä.


Mutta! Oon super excited, että meen huomenna ensimmäistä kertaa vuoteen kampaajalle leikkauttamaan tukan. 80% kampaajakäynneistäni on osoittautunut katastrofiksi, mutta toivon, että tällä kertaa onnistuisi. Ei mitään radikaalia, mutta muutosta kumminkin tähän kuontaloon. :) Ja hei, kouluun on aikaa enää 9 päivää, synttäreihin 17 ja synttäripippaloihin 19!

: Necromantic

My pets

19.7.2014

Lauantaiyön rietoksi teen yhden postauksen 'Coming up' -listasta. Tänään on siis valokeilassa kolme, maailman ihaninta karvakasaani!

Pörri


Pörri (synt. 11.06.2011 ♂) on meidän elukoista vanhin sekä ainoa (teddy)marsu. Ostin aikoinaan eksäni kanssa Pörrin muutettuamme Helsinkiin. Oltiin Sellon Faunattaressa katsomassa karvakavereita (niinkuin aina jos lähtee mun kanssa ostoskeskukseen, jossa on eläinkauppa), ja sattumalta sinne oli juuri tuotu monta marsuveljestä. Pörri erottui heti joukosta - nimenomaan tuon pörröisen turkkinsa takia. Mielestäni se oli söpöin ja ihanin ilmestys ikinä, mutta emme voineet heti ottaa sitä mukaamme (en muista enää syytä). Stressasin koko yön, että eihän kukaan muu ole kerinnyt ostamaan sitä. Lähdettiin aikaisin aamulla hakemaan pikkukaveri meille (tällöin minulla oli toinen marsu ennestään, nimeltään Nuutti). Pörri ei ole oikeastaan koskaan tullut toimeen muiden marsujen kanssa, joten se on pärjännyt hyvin yksin. Kanien kotiuduttua meille Pörristä on tullut normaalia pirteämpi ja tykkää varsinkin tästä pienemmästä Nuusku-kanista! Pörrillä on näiden kolmen vuoden aikana ollut pahojakin sairauksia, mutta kaikista on pikkukaveri selvinnyt. Toivottavasti tepastelee vielä meidän seurana pitkään!


Buffy "Pahvi"


Buffy (synt. 29.12.2012 ♀) eli tutummin Pahvi on hermeliinikani, joka on minun ja Tommin ensimmäinen yhteinen lemmikki ja ensimmäinen kani ylipäätänsä. Olin haaveillut kanista vuosia, mutta asuessani kotona Nummelassa porukat vastustivat pupuja viimesimpään saakka, koska tuhoavat kaiken jne. Mietin pitkään, että ottaisinko toisen pikkueläimen vai en, koska olin haaveillut myös koirasta, mutta totesin, etten ole vielä valmis sellaiseen sitoumukseen yksin (enkä ainakaan näillä duuniajoilla). Lontoosta tultuani 2013 maaliskuussa, kävimme Tommin kanssa hakemasta Itiksen Megaeläimestä pikkuisen Buffy-kanin. Kaikkien mielestä Buffy on erityisen suloinen kani (vaikkakin jos googlettaa 'netherland dwarf' tulee kymmeniä samannäköisiä kaneja :D). Buffy on meidän mielestä silti kaikista suloisin, ja tämän talon pikkuinen prinsessa, joka pitää meitä kaikkia muita alamaisinaan! Kaikki reviiri on Buffyn eikä niistä jousteta. Piste.


Nuusku


Nuusku (synt. 20.06.2013 ♂?) on myöskin hermeliinikani. Ja ennen kuin kukaan kerkeää kysyä, miksi tuossa näkyy kysymysmerkki niin me ei olla aivan varmoja, onko se tyttö vai poika. :D Syntymätodistuksessa lukee uros, mutta me ei silti olla hirmu vakuuttuneita, että se pitää paikkaansa (käyttäytyminen on enemmän naarasmaista). Mutta me pidetään häntä meidän pikkusena poikana! Nuusku on tosiaan haettu Itiksen Faunattaresta, viime vuonna synttäreideni jälkeen. Nuuskulla on epätavallisen suuret silmät ja pienet korvat (kuvista tätä on vaikeaa hahmottaa). Muutenkin Nuusku on jäänyt paljon pienemmäksi, kuin Buffy. Nuusku on meidän talon "siivooja", joka käy kaikkien häkeissä aurailemassa sisustuksen siistimmäksi; puruja ei siis saa olla kuin yhdessä nurkassa, muovitasanteilla ei saa olla mitään ylimääräistä jne jne. Nuusku on täysin vastakohta muista karvavauvoista, koska Nuusku tykkää pestä ja huolehtia muista, toisin kuin nuo kaksi muuta......... Meidän pikku silmäterä!

Olen kuullut useasti, että "miten muka tommosista on mitään iloa?" Meille on ollut näistä pikkusista niin paljon iloa, että alta pois. Eläimen koko tai älykkyys ei mielestäni merkitse mitään, jos lemmikki on sinulle rakas. Meillä kanit saavat olla melko ruhtinaallisesti vapaalla, koska ovat oppineet tekemään tarpeensa häkkeihin eivätkä tee ilkivaltaa (mitä nyt muutamat omaa tyhmyyttään jätetyt kuulokkeet saaneet kyytiä). Ruokimme niitä pari kertaa päivässä, leikimme niiden kanssa, syleilemme niitä ja ulkoilutamme, kun siltä tuntuu. En siis hirveästi näe eroja esimerkiksi kissan kanssa. Jos oppii kuuntelemaan näiden pikkuisten tarpeita, niistä voi saada jopa kymmeneksi vuodeksi ystävän - minun tapauksessani perheenjäsenen, pienen vauvelin. Tulevaisuudessa toivon, että minunkin lapseni haluaa joskus itselleen pienen kanivauvan. Ei tässä voi paljoa muuta sanoa. Mielettömän ihania eläimiä.


: Necromantic