Heya! Nyt on hyvä aika tehdä vuoden 2014 helmikuun ensimmäinen postaus. Tälläkään kertaa ei ole mitään ihmeellistä asiaa, kunhan jaarittelen ajatuksiani. Ensinnäkin olen todella iloinen siitä, että sain myytyä kirpparilla lähes sadan euron edestä tavaraa! Vielä pari turhaa pussillista jäi yli, mutta enköhän pääse niistäkin eroon ennemmin tai myöhemmin. Kiitos kumminkin kaikille, jotka kävivät sponssaamassa meidän matkailuja. ^_^ Oli erittäin mukava yllätys!
Olen ollut viime aikoina kaikkea muuta paitsi oma itteni. Syksy-talvi on mulle tunnetusti rankkaa aikaa, mutta nyt väsymys ja saamattomuus ovat vieneet pahasti voiton. En jaksaisi siivota enkä tehdä oikeastaan.. mitään. Normaalisti olen tehnyt viisi päivää viikosta töitä, mutta nyt sekin on vähentynyt neljään. Nyt on tietenkin kausi, jolloin töitä ei ole yhtä paljon kuin ennen, mutta voisin yrittää ottaa vaikkapa muista yksiköistä vuoroja. Mutta ei, en yksinkertaisesti jaksa. Olisi niin hyvä, jos olis duuni, mitä voisi tehdä kotoa käsin, vaikka sitten plussaduunina. Tuo edestakas ravaaminen julkisilla ruuhka-aikaan alkaa viedä pahasti veronsa. Noh, onneksi lomaan on jäljellä enää alle kaksi viikkoa. Sen reilu viikon aikana jos sais tehtyä jotakin kivaa ja hälvennettyä tätä stressiä. Uudet duunitkaan ei tekisi pahaa, koska nyt tuntuu siltä, kuin eläisi koko ajan kädestä suuhun. Siltä se on oikeastaan koko ajan tuntunut, kun olen asunnut omillani. Se alkaa olla henkisesti raskasta. No, toivottavasti huomenna on parempi päivä. Tänään olen jotenkin kaikkialla muualla kuin missä pitäisi, pääni sisällä siis. Haaveilen kouluun pääsystä, matkustelusta, omasta westiestä, uusista tatuoinneista, uusista vaatteista, kesästä ja muuttamisesta ulkomaille. Tää suomi alkaa vaan niin pahasti tympimään. Ja tää arki, josta normaalisti pidän.
Haaveeni Los Angelesista kasvavat joka päivä vaan enemmän. Olen jo monta kuukautta lähes päivittäin lukenut jotain USAan liittyviä faktoja niin matkustelemisesta muuttamiseen. Hups. Jos nyt ensin edes vierailisin paikassa, ennen kuin alan vuokraamaan asuntoja ja järkkäämään työpaikkaa, hah! Oon vähän höperö, jos saan joistakin asioista pakkomielteen. Vähän niin kuin sain tuossa hetki sitten kamalan päähänpinttymän tietynlaisesta otsatukasta ja nyt taas en ole niin varma. Välillä pitäisi ehkä hengähtää. Mutta innostuminen on kivaa! Se antaa paljon inspiraatiota ja lievittää arjen harmautta.
En ole myöskään jaksanut ottaa itsestäni mitään uusia kuvia, paitsi Instagrammiin. Helvetti. Hain jopa kameraan patterit, mutta en jaksa, en ihan oikeasti jaksa. Haluaisin vaan nukkua seuraavat puoli vuotta. Ehkä tämä tästä. Talvella olen maailman surkein bloggaaja ja tiedostan sen hyvin. Toivottavasti saan kohta jostain ylimääräistä energiaa ja jaksaisin taas palata kuvailun, kirjoittamisen ja tatuointien pariin. Kommenttinne ja tykkäyksenne antavat mulle paljon energiaa blogin ylläpitämisen suhteen ja ilman niitä tuskin jaksaisin kirjoittaa enää mitään. Kiitos siis niistä! ♥ Enää pitää saada pääkoppa selväksi. Aloitan tämän psyykkaamisen menemällä lämpimään suihkuun, ottamalla päivän vitamiinit ja halailemalla kaneja sekä avopuolisoa.
Palailen pian rakkaat.
♥: Necromantic
